Pitänee alottaa sillä, että Puntala on mun ehdoton lempifestari. Syynä lienee se, että siellä soitetaan punkkia laidasta laitaan (ja laitojen ulkopuoleltakin). Lisäksi meininki on mukavan intiimi, festarivieraita on päivittäin alle 2000 ja festarialue ja leiriintymisalue ovat samojen aitojen sisällä. Festareilla on kaksi lavaa, joissa soittaa bändejä vuorotellen (eli keneltäkään ei mene ainakaan teoriassa yksikään esiintyjä ohi, etenkin kun kahdella esiintymislavalla on välimatkaa toisistaan ehkä muutamia satoja metrejä). Ihkaensimmäisessä Puntalassani meinasin kiljua onnesta ja riemusta, sillä kaikkien niittirotsien, irokeesien ja maihareiden keskellä tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin, "omieni luokse". Nykyään Puntala on mahtava kokoontumispaikka, tulee hengattua ja nähtyä jengiä, jonka kanssa harvemmin tulee syystä tai toisesta oleskeltua ja hengailu on tietty intensiivisempää kun kenekään ei - lähes poikkeuksetta - tarvitse lähteä etsimään illalla bussia joka veisi kotiin.

Alue leirinnän lähes perimmästä nurkasta nähtynä

Mulla kävi sen verran hyvä tuuri, että onnistuin saamaan vitosella bussilipun Turusta Lempäälän keskustaan. Samassa kyydissä tuli vielä toinenkin Puntalaan pyrkivä, jonka kanssa tuli tutustuttua Puntala-bussia odotellessa. Ehittiinkin aika paljon jutella, kun syystä tai toisesta Puntalan nettisivuilla karttaan merkitty toinen pysäkki jäi dösältä välistä........ Mulla ei alunperin ollut kyytiä sunnuntaille, tarkoituksena oli aamulla mennä kiertämään aluetta pahvipala kädessä tai liftata matka pienissä erissä. Mut hyvä tuuri jatku ja odotteluseura hankki mulle kyydin takaisin Turkuun! En edes joutunut maksamaan mitään! Jeeeeee.

Alueelle ei saa tuoda lasipulloja ja porteilla tarjotaan suuria muovipulloja

Tämän vuoden Puntala oli yhtä mahtava kuin menneidenkin vuosien pippalot. Jostain syystä levyjä ei tullut ostettua tällä kertaa - vaikka muutaman bändin levyn olisinkin halunnut hankkia - sen sijaan kangasmerkkejä tuli kerättyä pieni pinkka. Ja tietty ostettua Puntalarock-paita ja siinä samalla vielä kekkereiden oma kangaskassikin. Valitettavasti ostoksista ei löydy kuvia. Harmittamaan jäi se, etten ostanut äärimmäisen päheitä bändipikkareita, joita oli myyntiteltassa tarjolla - uskottelin itselleni, että onnistuisin löytämään vastaavia netistä (ja halvemmalla), mutta toisin kävi, yhyy.

                 Ohessa telttataidetta, olkaa hyvä            

Lemppariesiintyjiä olivat 1981, Accidente, Shitter Limited ja The Heartburns. myös Turun Tauti, Vaavi ja Katujen Äänet oli hyviä. Äärimmäisen vittumaisesti onnistuin missaamaan Abnormin, Kivesveto Go Gon, Anti Climaxin ja Death Toll 80K:n. Chaos UK ja Rotten Sound tuli tsiigattua ihan vaan koska kumpikin on legenda, mutta ei oikeen iskeny.

Lempijuttuja: vitun hyvä ruoka, mahtavat ihmiset, ei tullu kylmä, en palanut, disko, aamuun asti valvominen, sunnuntaina aluetta ympäriinsä kuljeskellut pariskunta, joista toisella oli stringit ja vyölaukku, toisella pelkät bokserit (olivat niin vitun söpöjä kun olin lähdössä pois: makoilivat selällään nurtsilla ja kikattelivat), kaverin meikinpoistopyyhkeet, oman telttapaikan varjoisuus.

Miinuksia: paahtava kuumus, liian pitkät jonot uimaan ja vesipisteillä, en saanut hankittua Accidenten levyä, vaihtoehtorannan blokkaus mellakka-aidoilla.

Disko oli mahtava ja pöydillä tanssiminen niin riehakasta että pöytiä jopa hajosi

Välillä pitää vähän tutia jotta jaksaa varmasti bilettää koko yön

Kuumuuden riivatessa pitää joskus heittäytyä luovaksi: DIY-jääkaappi

Matka takaisin Turkuun sujui mukavasti, vaikka pitikin odotella jonkun aikaa kuskin selviämistä ajokuntoon - odottelu oli luultavasti mukavampaa kun kauhea kiirehtiminen ja vauhkoaminen heti aamusta. Matkalla pysähdyttiin Urjalassa pizzalla, joka oli kaikkien mielestä vielä törkeän hyvääkin ja yksi matkustajista tuli ostaneeksi kaikille yhteiseksi pussillisen irtokarkkeja. Pizzan lisäksi pysädyttiin myös tupakka- ja hengähdystauolle ja käytiin katsastamassa eräs galleria, valitettavasti en muista taiteilijan nimeä. Esillä oli hienoja vanhasta filminauhasta rakennettuja lintuja, joista osa seisoi jaloillaan ja osa oli ripustettu kattoon. Kotiin päästyä tuli mussutettua loppu pizza ja tuijotettua hyvää huonoa tv:tä.

Kaiken kaikkiaan Puntala oli siis ihana, mikä oli sinänsä yllätyksetöntä. Jatkossa voisin koittaa vaikka aloittaa blogin säännöllisemmän päivityksen, nyt kun kesä alkaa olla ohitse ja elämä järjestelmällisempää. Tässä vielä hempeä ja taiteellinen pusukuva!

Tällä viikolla on tullut käytyä uittamassa hauvaa Koirasaaressa, vierailtua Kierrätyskeskuksessa ja pyöräiltyä niin paljon, että perjantaina ja lauantaina istuminen ja nouseminen tuotti ongelmia. Peppu oli hellänä, tirsk. Loppuviikosta lähdin Helsingistä Turkuun, piti tulla hoitaa varattomuuteen liittyviä asioita (lue: peeloilemaan sossujen kanssa). Perjantaina ja lauantaina täällä Turussa oli kans pienet punkkikekkerit, joilla oli ihan mahtava meno ja mahtavat bändit. Alkuviikko kuluu vielä Turussa, mutta toivottavasti pääsee jo keskiviikkona nauttimaan helsinkiläisestä kesästä. Heinäkuun alussa on edessä muutto uuteen osoitteeseen (Turussa) ja sitten jääkin Helsingissä hengailu vähemmälle. Pitää siis nauttia vielä kun se on mahdollista.

Viikolla tuli tosiaan pyöräiltyä suhteellisen paljon ja yksi pyöräilykohteista oli Haltialan tila. Pääsin tirkistelemään maatilan eläimiä ja välistä musta tuntu, että olin enemmän innoissani kuin paikalla olleet pienet lapset. Etenkin possuja katellessa aloin (lähes) lässyttämään ääneen ja seuralainenkin tuijotti ilmeellä Miten sinä voit olla noin hysteerinen ne on vain eläimiä. Mutta kun possut! Poffut poffut poffut ♥

Tässä vielä kuva noista ylisulosista ja ihanista töpselinenistä.

Ja tässä on hauva uimassa. Itse asiassa kyseinen (kahdeksanvuotias) oppi vasta keskiviikkona uimaan, ainakin jotenkin.

Yks päivä tuli käytyä Kyläsaaren Kierrätyskeskuksessa. Tarkoitus oli löytää aika spesifi lahja eräälle tuoreelle ylioppilaalle, mutta kyseistä juttua ei löytynyt. Ois kuitenkin ollut kauhean turhaa vain lähteä pois, joten kävin perusteellisesti läpi ilmaisosaston ja mukaan tarttui hametta, hupparia, takkia ja paitaa. Pari löydöistä menee kavereille, loput jäi itelle tuunattavaksi. Hame pitää lyhentää ja olutmainospaita modata. Sinänsä en haluaisi toimia lisämainoksena millekään (suurelle firmalle), mutta olutmainospaidat on jotenkin niin vetäviä. Ja ilmasta on hankala vastustaa. Tulin kyllä ostaneeksikin kamaa, muutaman levyn ja aika päheen laukun.

Tän verran tarttu ilmasosastolta kamaa messiin. Aivan mahtava työntekijä antoi mulle vielä kangaskassin kaupan päälle!

Kirjoja tuli kateltua maksullisella puolella - niin kuin aina - ja löysin tällaisen asiattomuuden. Itkeä vai nauraa.

Perjantaina ja lauantaina tuli pogoiltua tosi hyvän musan tahtiin Rekisterifesteillä. Lemppariesiintyjät oli Traditio, Pantofilia, Tohtori Koira ja MKHC. Oikeestaan kun tarkemmin kelaa niin kaikki esiintyjät oli mielettömän hyviä, mutta tossa on nyt muutama listattuna. Pogottua ja kreisibailattua tuli. Kotiviinit kului, kahta desilitraa lukuunottamatta, loppuun. Pitänee muuton jälkeen laittaa satsi tulemaan niin on jotain tarjottavaa tuparivieraille.

Ja suuri ylpeyden aiheeni viikonloppuun liittyen on se, että onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni pystyttämään jonkun muun irokeesin! Se vielä kesti keikkaesiintymisenkin. Vasta yön jo alkaessa pimetä alko etuosa hieman lörpöttää, mutta se ei enää haitannut. Kaikki oli siinä vaiheessa jo sopivasti tuiskeessa ja oli pimeää, joten hapsotus jäi huomioimatta. Hauskinta, ja sinänsä masentavinta, oli se että en saanut ikinä laitettua edes omaa keesiäni yhtä hyvin ja vastaavalla kärsivällisyydellä. Ehkä operaatio onnistuikin niin hyvin juuri siksi, etten oo joutunut kamppailemaan oman harjan kanssa vuoteen.

Tässä vielä kuvatodiste kauniista ja upeasta ja elegantista irokeesitaideteoksestani.

Tässä vielä pari kuvaa keikkapaikasta. Hyvää sunnuntaita!

Tässä yhteydessä mainittakoon, että huhut inttipoikien kohteliaisuudesta ja hyvästä käytöksestä ovat vahvasti liioteltuja. Koska oli perjantai, ja pääsin lähtee melko aikasin, päädyin loppumatkan istumaan enemmän tai vähemmän suomenruotsalaisten inttipoikien kanssa 12 hengen vaunuosastossa. Ne puhu kovaan äneen, kiroili (ainakin) englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi, eivätkä auttaneet mua mun rinkan kanssa vaan tyytyivät tuijottamaan. (Koska ahdistus olen myös melko varma siitä, että ne toivoivat että failaan ja isken itteeni rinkalla naamaan). Sen lisäksi ne peelottivat rullaportaat ja lampsivat tiellä vielä ylhäällä asemallakin. Perkele! Pääsinpäs avautumaan. Että ihan tiedoksi itse kullekin: se, että joku nyt sattuu olemaan intissä/käynyt intin ei keskimäärin vaikuta sen käytökseen lainkaan. Jos tällainen yksilö aukoo sulle ovia tai käyttäytyy kohteliaasti se a) haluaa sulta pesää/munaa tai muita ällöjä seksijuttuja tai b) se on yleisesti ottaen kohtelias ja ystävällinen ihminen (ainakin joillekin). Ja ei en halua yleistää vaikka nyt yleistänkin.

Perjantai tuli vietettyä mahtavissa meiningeissä Pajafesteillä, josta tuli jatkettua ties minne ja ties kuinka liian kovassa humalassa. Kännin tasosta kertoo vissiin se, että otin frendin kanssa kuvia järkkärillä, salamalla, baarissa. Että sellasta.

Tässä mun jalat Pajafesteillä

Ja tässä anonyymihköjä kuvia

Lauantaina oli kova krapula, joten aikasin ei päässyt lähtemään yhtään minnekään. Illalla oli edessä lisää Pajafestiä, mutta tuli aika aikasin vetäydyttyä takaisin tän hetkiseen majotuskohteeseen, kun krapula ei oikeen hellittänyt eikä varsinaista bailufiilistä löytyny. Tästä syystä onnekkaasti sunnuntaina ei ollu darraa. Perseestä oli se, että tämä käpyläläinen yksiö, jossa nyt majailen, on kuin horna auringon paistaessa ja mikäli täällä helteellä oleskelee on lämpöhalvaus taattu. Tämänkin innoittamana lähdettiin kävelylle ja käytiin tämmösissä bileissä kuuntelemassa Reino Nordinia ja kierreltiin Käpylää ristiin rastiin. Teki mieli kans katsastaa siivouspäivän tarjontaa, mutta paahteessa hengailu paljaspäisenä aiheutti sellasen hedarin, et siitä ei tullukaan mitään. Hetken sentään ehti iloita siitä, ettei ole darraa ennen kuin iski korvaava päänsärky. Ihanaa,

Kalkkilaivan kapteeni ja Karvajalka kuuntelemassa Reino Nordinia

Koska mulle ei tullut kesätöitä joudun tekemään pikavisiitin Turkuun jo ensiviikolla, sillä nyt on paperisota käynnissä sossun kanssa, jotta saisin vuokran maksettua. En oo aiemmin (henkilökohtasesti) ollu tekemisissä sossun kanssa ja toivottavasti ei tarttekaan, tää on ärsyttävää. (Vein niille kasan papereita niin kuin nettisivuilla opastettiin ja luukullä lätkäsivät kolme paperia lisää käteen ja päälle käskivät tulostaa vielä jotain). Ahdistukset oli superit kun piti jutella seinäluukun takana olevan tädin kanssa eteisessä, jossa koko ajan ramppas jengiä ohi ja jonotustilaa oli niin vähän, et mitään yksityisyyttä ei ollu. No, peukut pystyttä feat. muita kliseitä että mennessäni himaan tiistaina on postiluukusta tipahtanu laput joissa kerrotaan että saan massia.

Mun haasteellinen huhtikuu toimi joten kuten hetken aikaa. Täydellisellä raakaruokadieetillä jaksoin olla vähän alle kaksi viikkoa, sitten homma lähti lipsumaan. AP-festeillä tuli syöty vaikka ja minkälaista skeidaa ja kekkereiden jälkeen kaikenlaisista lipsahduksista tuli kiihtyvään tahtiin yleisempiä. Vissiin kuun vikat viikot tuli taas vedettyä ihan "normaalisti": tuli syötyä mitä sattui ja mihin aikaan sattui. Hups.

Lankuttaminen sujui paremmin, joskin senkään suhteen ei päästy kunniakkaasti maaliviivalle. Jaksoin lankuttaa ohjeiden mukaisesti pääsiäiseen asti, jonka jälkeen lankuttaminen pysähtyi kuin seinään. Pari kertaa vielä yritin lankuttaa, mutta ei siitä sitten tullut mitään kun oli kaikkea muuta mielessä ja hommia rästissä, selityksiä!!!! Myös epäonnistuminen tais vähän masentaa ja siksi tuli välteltyä koko aktiviteettia.

Terveellisesti eläminen ja syöminen, liikkuminen tai "kuntoilu" ei taida onnistua multa pakotettuna. Saati vapaaehtoisesti. Toisinaan sitä jaksaa tsempata jonkin aikaa, mutta yleensä parin pienen lipsahduksen jälkeen heittää hanskat tiskiin ja siirtyy seuraavan projektin pariin. Tavallaan tällaiset projektit ei vissiin onnistu multa senkään takia, että keskittymiskyky ei riitä näin pitkäjänteiseen toimintaan ja sitä herpaantuu hommailemaan jotain muuta. Esimerkiksi aloittamaan seuraavan ikuisuusprojektin.

Toisaalta voin edelleen puolustella ettei mulla ole varsinaista tarvetta mihinkään massiivisiin elämäntapamuutoksiin. Mä olen tyytyväinen itseeni ja kroppaani - ainakin suurimmaksi osaksi ajasta - ja "pärjään" ihan hyvin arjessa. Jos joku ei hiffannut niin tää on tämmöstä voimaistumista nyt. Aina voi toisaalta tehdä kaiken paremmin, mutta ei se taida olla kovin kivaa saati hyödyllistä vaatia itseltään vaan sen takia, että pitää vaatia koska pitää vaatia. Ja nyt alan eksyä ehkä turhan filosofisiin sfääreihin, tarkoitus kun oli vaan kertoa siitä, että en onnistunut asettamissani tavoitteissa.

MUTTA yhden leijumisen arvoisen asian voin kuitenkin kertoa! Mä en ole tupakoinut noin kahteen kuukauteen!! Jeeeeee!!!!!!

Sään - ja olotilan - takia en lähtenyt piknikille, eikä oikeen huvittanut lähteä minnekään muuallekaan. Kaupassa piti kuitenkin käydä, sillä mitään krapulamätöksi soveltuvaa ei löytynyt. Läheinen K-ekstra oli auki, mutta pakastekaappi jossa pakastepizzat yleensä ovat ammotti tyhjyyttään. Onneksi ehdin napata vikan (hyvän) pakasteranskalaispussin! Krapula-ahdistustärinöissäni en tullut ajatelleeksi että joku muukin aikoisi kyseisessä kaupassa asioida ja päädyin törmäilemään ihmisiin ja olemaan tiellä ja ahdistumaan. Yrittäessäni ottaa tuorehyllystä dallaspullaa onnistuin tiputtamaan herkun lattialle. Jengi tuijotti. Pakokauhu iski, mutta onneksi hima oli ihan vieressä.

Tässä mun vappudarramätöt

Tänään pitäisi vielä lukea puoli kirjaa ja jatkaa esseen kirjoittamista. Sivuja on takana nyt 2,5, maanatain iltakuuteen mennessä niitä pitäisi olla kirjoitettuna vähintään 16. Eheheh. Puolikkaan kirjan lisäksi pitäisi lukea pari artikkeliakin. Mikäli onnistun tässä niin palkitsen itseni jotenkin tosi mahtavasti. Vähän epäilyttää kun tää päivä, (joka oli tarkoitus varata erityisesti projektia varten) on kulunut ties minkä sijaistoimintojen parissa ja viikonloppu on täynnä ohjelmaa..

Tässä huomiota kaipaavat kirjat. Sukupuolentutkimus rocks!

Nyt illalla on tullut vielä ryhdistäydyttyä sen verran, että oon leiponut keksejä. Ravintoympyrää noudattelevaa ateriointia tullut siis harrastettua tänään, joo-o. Pakko muuten sanoa, että tällä perusreseptillä ei voi tehdä huonoja keksejä, se ei vaan oo mahdollista! Alkuperäinen resepti - joka löytyy Vegaaniliiton sivuilta - on suklaamurukeksiresepti, mutta pienellä muokkauksella ton pohjalta saa tehtyä vaikka minkälaisia keksejä. Itse tein tänään mysli-suklaakeksejä, hyviä ovat. Ite tykkään, ohjeesta poiketen, lisätä perustaikinaan vähän nestettä, esim. kasvimaitoa, mutta vesikin käy paremman puutteessa (kuten tänään). Tän reseptin mukaiset keksit toimii aika hyvänä ja helppona vierasvarana, vinkvink.

Resepti

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl soodaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl sokeria
• 0,5 dl fariinisokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 75 g sulatettua rasvaa
• hieman kaakaojauhetta ja hedelmäistä mysliä (noin 1 dl?)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu (ja jäähtynyt) rasva. Nostele keksin kokoisia taikinamöykkyjä uunipellille, paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Nom nom!

Pääsiäinen tuli vietettyä Helsingissä, ylläripylläri. Lähdin torstaina Turusta Helsinkiin, ekaa kertaa kimppakyydillä randomien seurassa. Oli tosi positiivinen eka kerta - nyt on todistettu että sekin on mahdollista, kikakika. Pieni auto oli täynnä ja vieressä istuneella oli vielä hauvakin sylissä. Hauva matkusti suuren osan matkasta pää mun sylissä, mikä ei haitannut lainkaan koska hauvat on ihqui. Tosin vähän ennen kun jäin pois kyydistä kuulin että hauva kärsii matkapahoinvoinnista.. Noh, onneksi tällä kertaa jäi puklailu vähemmälle, kivempi mulle, koirulille ja kanssamatkustajille.

Pääsiäinen tiivistettynä: torstaina kävin keikalla, josta tosin lähdin pois jo ekan bändin jälkeen koska keskiviikkoillan lipastobileet jätti jälkeensä överin väsymyksen. Perjantaina tuli käveltyä Käpylästä Puksuun kokkailemaan ja saunomaan. Lauantai meni rauhallisesti, darraa potien ja illalla Kalliossa olutta juoden. Kävelyteema jatkui sunnuntaina, dalsittiin frendin kanssa Kantsusta Pikkikseen. Kävelyreissuilla oikeutin sunnuntaisen pääsiäisherkuttelun porukoiden luona. Maanantai tuli löhöttyä Käpylässä tuijotellen huonoja lifestyle-ohjelmia (onko niistä edes tehty hyviä) ja tuli sitä tsiigattuu pari leffaakin. Maanantai-iltana lähdin takaisin Turkuun.

Perjantaina oli Eilinen on tänään-levyn julkkarit. Mahtavaa oli se että frendi, joka on ollu taas lähes vuoden huitelemassa maailmalla, saapui takasin Suomeen!!! Tämän kunniaksi keikan jatkopaikkana toimi Vantaa, josta ryömin lauantaiaamuna pois. Vikoilla rahoilla oli tietty pakko hankkia levy, pinssin sai velotuksetta. Pinssejä on tehty vain 100 kappaletta joten kai tässä nyt ollaan sit jonkin asteista eliittiä.

Sunnuntaina hengasin tosiaan Kannelmäessä ja keräsin kaverin kanssa siitepölyä haapoista, höhö hippialert. Pitäis vissiin googletella kuinka tota nyt kannattais käyttää ja käsitellä.. Tungin siitepölyä vähän smoothieen enkä kuollu ainakaan vielä. Vähän oli kitkerää, luulen että se johtuu siitä että kyseinen erä oli turhan "raakaa". Onnistuttiin kuitenkin löytämään pölyävämpääkin sorttia. Ensi viikolla alkaa kuulemma koivukin pölytä, sitä sit seuraavaks keräilemään. Ja kohtahan saa nokkosiakin! Oheisissa kuvissa vielä ilmenee kuinka raaka eka siitepölysatsi oli.

Lemppariesiintyjät Festeillä oli ehdottomasti The Heartburns, Maakuntaradio ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Pogottua tuli, mutta ylpeydekseni voin todeta kaatuneeni vain kerran! Sekin johtui siitä että joku mies ei pitänyt siitä, että muilla oli kivaa vaan heitteli (lähes kirjaimellisesti) kosketusetäisyydelle tulevia ihmisiä muiden jalkoihin. Joillain on kummallisia tapoja rentoutua viikonloppuisin.

Viikonlopun kohokohtia tai mieleenjääneimpiä tapahtumia olivat muun muassa se, että kaveri mussutti kadulle jätetystä styroksiastiasta kylmiä ranskalaisia, sain ilmaisen Dwyers-paidan ja Maakuntaradiolla oli täydellinen settilista. Ja ties mitä muuta ördäördäystä.

Nukuttua Festeillä tuli aika kummallisesti, tänään menin nukkumaan kello kuuden maissa aamulla. Heräsin yhdentoista jälkeen siihen, että kaveri tuli herättämään röökihalukkaita seurakseen tupakalle ennen Ompun ovikoodien toimimisen loppumista. Kyllä, majoituin Festien ajan Omena-hotellissa. Siellä haisee viina ja katumus. Kohta nukkumaan ja aamulla tenttiin, johon en ole lukenut lainkaan. Jee.

Hyvää darraa itse kullekin!

Lopuksi sinänsä epärelevantti kuva, joka kertoo jonkun muun viikonlopusta (löysin tämän pyöräkellarin oven edestä kun viimein tänään raahauduin himaan). Kuvaan ei mahtunut avattuna ja juomattomana hylättyä Happy Joe-siideripulloa, joka oli tossa vieressä. Tai saatto se olla täytetty pissallakin, en maistanut.

Se on kyllä valitettavan totta, että raakaruokavalio syö rahaa. Hehe, syö. Raakaruokavaliota on kuitenkin mahdollista noudattaa pienemmälläkin budjetilla, tällöin pitää vaan jättää pois (ainakin itseäni) kiehtovia jauheita ja muita vastaavia juttuja. Herkuttelukin kuitenkin onnistuu - ainakin toisinaan.

Asiaan. Tässä on simppelin raakaruokaherkun resepti. Mulle tää tuli "halvaksi", koska mulla oli valmiiksi suurin osa aineksista tallessa kaappien kätköissä. En tiedä miksen nyt löydä alkuperäistä reseptiä, mutta tää on kuitenkin täältä varastettu ja modifioitu. (Ihana blogi, kannattaa käydä kattomassa, ite haluun kokeilla vielä vaikka ja mitä tuolta!)

• 1 dl kookosöljyä
• 0,5 dl pähkinävoita (itse käytin tahinia eli seesamitahnaa, jota löytyy useimmista "hyvin varustelluista" ruokakaupoista)
• 1 dl kaakaojauhetta
• 1 dl siirappia (alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin käyttämään agave- tai vaahterasiirappia, mutta koska mulla oli "perinteistä" tummaa siirappia valmiiksi kaapissa käytin sitä)
• 1 rkl vaniljaa (alkuperäisessä reseptissä neuvottiin käyttämään vanilja-aromia, itse käytin vaniljasokeria)
• hyppysellinen (meri)suolaa
• 2 dl pähkinöitä (mä käytin casheweita, koska ne tuli halvemmiksi kuin alkuperäisessä reseptissä käytetyt saksanpähkinät)

1. Sekoita pähkinävoi ja kookosöljy keskenään (tehosekoittimessa)
2. Siivilöi seoksen joukkoon kaakaojauhe ja sekoita uudestaan (tehosekoittimella)
3. Lisää joukkoon siirappi, vanilja ja suola ja sekoita jälleen (tehosekoittimella)
4. Sekoita viimeisenä hienonnetut pähkinät käsin/lastalla sekoittaen seokseen (ei tarvitse hienontaa jauheeksi asti, eri kokoset "palaset" toimii aika hyvin)
5. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja levitä seos tasaisesti sen päälle. Ite heittelin vielä (kokonaisia) pähkinöitä seoksen päälle, mut tätä ei oo pakko tehä.
6. Pakasta tunti tai kunnes kiinteää - älä peitä vuokaa. Mulla vuoka vietti yön pakastimessa.
7. Murenna/leikkaa/paloittele haluamallasi tavalla
8. Syö kunnes oksettaa

Mun tekemät muokkaukset saattaa muuttaa reseptin raa'asta "semi raa'aksi". Lisäks pitää vielä mainita, että kun toi "suklaapähkinälevy" on otettu pois pakastimesta ja laitettu palasiksi, kannattaa niitä palasia edelleen säilyttää pakastimessa (esim. pakasterasiassa), sillä noi sulaa nopeasti huoneenlämmössä. Sotkua, yyyh.

Vihje: voi käyttää pähkinöiden sijaan myös vaikka marjoja tai (kuivattuja) hedelmiä - luovuuuuuuuuus on pop!

Valmisastiatta idättäminen onnistuu helposti: idätettävät siemenet, pavut, linssit (you name it) laitetaan hyvin pestyyn lasipurkkiin ja lasipurkin kansi peitetään sideharsolla tai vastaavalla kankaalla (kankaan saa pysymään paikallaan esim. kuminauhan avulla). Yleisesti ottaen kaikkea idätettävää liotetaan ensin, liotusaika vaihtelee neljästä tunnista yön yli liottamiseen. Myös eri juttujen idättämisajat voi vaihdella tosi paljon, mungpapujen pitäis itää 3-5 vuorokaudessa.

Ituja neuvotaan kaikkialla idättämään pimeässä/hämärässä paikassa, 45 asteen kulmassa - Suomessa asumisesta on tässä yhteydessä jotain hyötyä, ftw astiakaapit! En tiedä miksi toi 45 astetta on esitetty kovin ehdottomaan tyyliin, ite en oo käyttänyt kulmaviivainta idättämisen yhteydessä ja so far so good.

Idätin mungpavut seuraavasti. Liotin papuja yön yli idätysastiassa ja aamulla huuhtelin ne huolellisesti runsaalla, haalealla vedellä. Sitten laitoin purkin hengailemaan suupuoli alaspäin astiakaapin alahyllylle. Huuhtelin ituja 2-3 kertaa päivässä (haalealla vedellä) ja lopulta neljäntenä päivänä mussutin ekan satsin. Laitoin noita salaattiin ja söin sellaisenaan, leivänpäälläkin toimii ihan hyvin, mutta raakaruokavalion vuoksi en ite käyttäny noita tällä kertaa leivänpäällisenä.

Tässä pavut illalla, just laitettuna likoamaan

Ja tässä kuva valmiista iduista (kuvausvälineistö saattoi vaihtua...)

Kuten kuvista huomaa, idättäminen kasvattaa alkutuotetta joissain tapauksissa aika hurjastikin. Ite ensimmäisellä idätyskerrallani koetin idättää helvetisti liikaa papuja, eikä kaikki lopuksi mahtuneet kunnolla itämään... Kaipa tässä on sitten todisteet siitä että mäkin saatan oppia virheistäni, ainaki joskus.

Raakaruokapainotteisella ravinnolla viittaan nyt nimenomaan siihen, että pyrin noudattamaan raakaruokaravintoa niin pitkälle kuin voin ilman, että homma menee liian hankalaksi. Lisäksi sallin itselleni mahdolliset lipsahdukset, koska muuten koko proggis menee siihen, että erehdyn kerran syömään yhden suklaakonvehdin ja seuraavaksi löydänkin itseni mussuttamasta kokonaista jäätelöpakettia yhdeltä istumalta, kyynelehtien samalla raivokkaasti oman osaamattomuuteni ja itsekurittomuuteni vuoksi. Yhtenä pääpointtina on kans se, että vähennän kaikenlaisilla leivillä ja leivonnaisilla herkuttelua ja karsin makeiset (myös suklaan!) pois ruokalistalta, sillä noita tulee nautittua turhankin paljon. Mulla on joku överi rakkaussuhde "perinteisiin hiilareihin": erityisesti leipään ja leivonnaisiin, pastaan ja nuudeleihin. Ja uusiin perunoihin! <3

Mielessä kävi myös tipattoman pitäminen, mutta tulin siihen tulokseen että siitä tulee vaan paha mieli. Tarkoituksena oli kuitenkin lopettaa oluen ja siiderin tissuttelu ja ryypätessä tyytyä viiniin - etenkin kun sitä nyt on. Aiheeseen liittyen myös limut saa kyytiä, vaikkei niitä tule muutenkaan erityisemmin juotua. Nesteytystä yritän tarkkailla senkin suhteen, että mä saatan helposti juoda päivän aikana vaan lasillisen vettä..

Lankkuhaaste on siis yksinkertaisesti sellanen, että kolmenkymmenen päivän ajan  - lepopäiviä lukuunottamatta - lankuttaa, eli hengailee staattisessa vatsalihasasennossa. Alotetaan lyhyestä ajasta ja venytetään sitä kuukauden kuluessa. Mulla ei kuitenkaan tule olemaan kuukauden kuluttua rautaisia lihaksia, sellasen hehkuttaminen olis vähintäänkin harhaanjohtavaa.

Tässä on safkapäivitystä ekalta päivältä. Kuvassa vegaanisia "raakaproteiinipatukoita". Muussasin näihin pussillisen taateleita (200g?) ikään kuin rakennusmassaksi, sit lisäsin siirappia, auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä. Hyvää! Mun oli tarkoitus laittaa noihin tahinia eli seesamitahnaa, jota jääkaapissa ois ollu, mutta siinä väsäillessä tulin unohtaneeksi. Enemmän sais aikaseks, jos ois lisänny mukaan vaikka banaania ja sen lisäks vielä sitä tahinia. Siirappia ei maun puolesta tarttis, taatelit kun on aika makeita, mutta se auttaa pitämään noita kasassa.